*

Konsta Weber Kehäpäätelmiä laatikon rajapinnoissa

Työn katoamisesta ja kadottamisen tarpeesta

  • Työn katoamisesta ja kadottamisen tarpeesta

USA:n presidentinvaaleissa kampanjoitiin työpaikkojen takaisin tuomisella, Euroopassa populistit kampanjoivat myös työpaikkojen palauttamisella. Takaisin tuotavat työpaikat nähdään usein erinäisinä tehdastöinä ja muina työpaikkoina, jotka ovat siirtyneet halvemman työn maihin, tai jotka on automatisoitu niin pitkällä, että työvoiman tarve on vähentynyt.

Työpaikkojen takaisin tuominen kääntämällä automatisaatio- tai robottiavusteisen työn kelloa taaksepäin on kumma tavoite. Miksi kukaan haluaisi tehdä työtä, jonka kone hoitaa nopeammin ja paremmin? Tai pikemminkin, miksi kukaan haluaisi tehdä jotain, minkä määrittelee työksi, jos sen voi teettää koneella? Jos joku haluaa harrastuksekseen lapioida maata sen sijaan, että tekee saman työn kaivurilla huomattavasti nopeammin, niin siitä vaan, mutta selkeästi vähemmän tuottavasta käsityöstä ei kannata juuri palkkaa maksaa.

Vähemmän tehokkaasti tehdyt työt muuttuvat harrastuksiksi, jos ihmiset niitä haluavat vapaa-ajallaan tehdä. Hevoset siirtyivät harrastuskäyttöön sen jälkeen kun traktorit tulivat, ennen hevosen kesyttämistä ihmiset juoksivat paikasta toiseen, jos oli tarve päästä kävelyä nopeammin siirtymään. (Ja jatketaan nyt sitten loppuun asti.) Ennen maalle siirtymistä ja kävelemään oppimista ihmisen esiaste ui meressä paikasta toiseen. Nyttemmin uiminenkin on mitä mainioin harrastus. Ennen uimaan oppimista ihmisen esi-isä möllötti muutaman solun kokoisena paikallaan, jos ei pohjavirtaus möykkyä siirtänyt. Nyttemmin paikallaan möllöttäminen ei oikeastaan ole edes harrastus vaan LUKSUSTA. Että näin.

Ennemmin tai myöhemmin kaikki, mitä joku ajattelee työnä, tullaan automatisoimaan. Tai ainakin kaikki, missä ihmisen läsnäolo ei tuo työhön lisäarvoa. Vanhusten hoitotyössä voi olla lisäarvoa sillä, että ihminen tuo vanhukselle ruuan ja on seurana syödessä, itse ruuan valmistaminen tai astioiden tiskaaminen ei liene vanhukselle lisäarvoa tuovaa.

Työpaikkojen takaisin tuominen tai työn luominen poliittisena tavoitteena on kumma tavoite. Tuottavuuden kasvu irtoaa tulevaisuudessa yhä enemmän työllistämisestä. Suomessa työllä vaikuttaa kuitenkin olevan poikkeuksellisen vahva asema ihmisten identiteetin perustana. Liekö luterilainen työmoraali ja muita vanhoja asenteita taustalla.

Jossain vaiheessa koneet tekevät kaiken “työn” tehokkaammin kuin ihmiset, silloin pitää miettiä mistä elämän mielekkyys tulee, jos ei suoranaisesta työstä. Vielä ei hetkeen kyseissä tilnateessa olla ja uusia töitä syntyy siinä missä vanhoja kuolee. Väkisin ihmisille ei kuitenkaan kannata keksiä paikkaa missä kellokorttinsa leimauttaa. Jos nimittäin palkat painetaan tarpeeksi alas, niin että bussikuskin palkka on euron päivässä, niin bussien automatisointi lienee tarpeetonta. Samoin automaattikassojen yleistyminenkin on euron päiväpalkalla työskentelevien kassahenkilöiden saapuvilla ollessa huomattavasti vähemmän kannattavaa. Tämän takia on tärkeää tehdä yhteiskuntana päätös mihin halutaan poliittisesti suunnata:

 

1. Työllistetään puhdehenkisesti pienellä palkalla töihin, joissa tuottavuus on niin heikko, ettei työstä voida maksaa palkkaa, joka riittäisi elämiseen.

 

2. Rakennetaan verojärjestelmä uusiksi, siten, että painotetaan omistamista ja varallisuuden verotusta, jolloin lisääntyvän automatisaation hedelmät jaetaan tasaisemmin ja mahdollistetaan ihmisille kattavan perustulon turvin, se, että löytää tavan hyödyttää yhteiskuntaa ja muita ihmisiä omalla tavallaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Toi päätös on todella, todella kaukana. Tällä hetkellä pitäisi funtsia aivan muita asioita, eli esimerkiksi sitä mikä on suomalaisten panos globaalissa työnjaossa. Muutenkin tuo ajattelu sivuuttaa sen tuotannon ja tarjonnan perspektiivin kaukaa.

Tuo on vähän tuollaista teknologista kommunismia. Kaatuu jo siihen että kukaan ei rakenna tai huolla niitä koneita jos toiset eivät vastaavasti tee korjaajan puolesta jotain.

Tasapainoista yhteiskuntaa on vaikea rakentaa jos siinä ei ole reiluuden kokemusta; kaikkien on annettava jos haluavat saada. Perustulo ei voi olla vihervasemmistolaista "alaluokan" harrastamaa riistoa.

Käyttäjän KonstaWeber kuva
Konsta Weber

Se kuinka kaukana linjaus on toki suhteellista, jollain arviolla tilanne voi olla jo nyt päällä. Jokatapauksessa tilanne tulee eteen todennäköisesti ja oletettavasti liukuma on jossain määrin huomaamaton. Sen takia asiasta pitää ryhtyä keskustelemaan aktiivisemmin viimeistään näinä aikoina. Toki maailmassa on monia muitakin huomiota vaativia asioita.

Vastavuoroisuuden periaatteessa on haasteena se, jos koneiden korjaajat/ylläpitäjät eivät voi saada vastapalveluna järkevällä tuottavuuden tasolla tuotettuja palveluja. Jos ihmisen työpanos ei tuo lisäarvoa tuotteeseen tai palveluun, niin työn teettäminen ihmisellä menee heikosti perusteltavan näennäistyöllistämisen puolelle.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ihmisen tarpeet ja halut näyttävät olevan melko lailla rajattomia. Vuosisata Fordin liukuhihnan jälkeen edes näköpiirissä ei ole se että autoteollisuuden työntekijämäärät lähtisivät laskuun.

Pitäisi olla jotain evidenssiä siitä että työntekijöitä ei enää tarvittaisi entisessä määrin. Ainahan sitä voi maalailla utooppista tulevaisuutta. Kehruu-Jennyn ja höyrykoneenkin piti tehdä kaikista työttömiä.

Joitain toimintoja aina automatisoidaan ja samaan aikaan syntyy uusia töitä joihin tarvitaan ihmisiä - ainakin aluksi. Teollisen mittakaavan automaation kehittäminen vie taas sitten vuosikymmeniä. Sama sykli lähtee taas käyntiin.

Lähinnä problematiikkaa esiintyy länsimaissa; perinteiset teollisuustyöpaikat ovat olleet erittäin hyvin palkattuja. Siirtyminen jälkiteolliseen palveluyhteiskuntaan on hyvin kivulias. Sellainen ei voi toimia korkean verotuksen oloissa, sillä kukaan ei pysty tekemään neljää tuntia töitä saadakseen kotiinsa tunniksi siivoojan. Ja toisaalta siivoojan palkat jäävät väistämättä hyvin alhaisiksi. Hyvin korkean tuottavuuden työtä tekevät taas eivät tule suostumaan lähes sadan prosentin veroasteeseen joka olisi edellytyksenä Suomen kaltaisessa yhteiskuntarakenteessa matalan työllisyyden oloissa; jos tuloerot ovat matalat mutta vain yksi prosentti tuottaa paljon, veroaste on käytännössä 100.

Toimituksen poiminnat